Esittelyssä karvajalat

Tänään esittelyssä on meidän perheen lemmikit. Meidän kokoonpanoon kuuluu tällä hetkellä kaksi kissaa ja koira. Jossain hamassa tulevaisuudessa, kun suunnitelmiin kuuluu omakotitalo ja iso piha niin toisen koiran ottaminen on varmasti ajankohtaista. Ihan vaan siksikin, että koirat pitäisivät seuraa toisilleen.

Molemmat kissat, Rölli ja Reino, ovat maatiaiskissoja - niitä ihan tuikitavallisia. Molemmat on aikanaan pelastettu meille kotiin hieman kyseenalaiselta kohtalolta.

Rölli ihan pienenä.

Rölli tuli luokseni kaksi vuotta sitten erään tutuntutun kautta ja Reino löydettiin netti-ilmoituksella ja tuli viime kesänä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta.

Röllillä oli varmasti hiukkasen onnellisempi "nuoruus", koska se sai luovutusikään asti olla emonsa kanssa ja sitä kautta vahvistua, kun taas Reino ei.

Rölli ja meidän edellinen koira Pablo. Jätkät mätsäsi väreiltään täydellisesti yhteen!

Reino tuli luoksemme 4-5 viikkoisena, kun ilmeisesti sen emä oli kuollut. Reinon ensimmäisten viikkojen tarina jäi meille vähän auki emmekä oikein tarkkaan tiedä mitä on tapahtunut, mutta paikallisen eläinsuojelun käytyä noukkimassa pennut, ne "sijoitettiin" erääseen perheeseen, jotka välittivät ne eteenpäin.

Tirsat maistuu pikkukissana.

Reino oli pienen pieni karvapallo kun kävimme sen hakemassa luoksemme. Huoli siitä, että selviytyykö se ylipäätänsä oli kova, mutta pian saimme Reinon kunnon vahvistumaan. Reino kasvoi hyvin, mutta siitä jäi huomattavasti pienempi kuin Röllistä.

Reino juuri kotiutuneena

Molemmat kissat ovat kovin leikkisiä ja sosiaalisia tapauksia, muistuttavat ilmeisesti käytöstavoiltaan lähinnä koiraa. Kun me tulemme kotiin, juoksee koko kolmikko innoissaan eteiseen vastaan. Molemmat kissat on niin sosiaalisia, että ihan välillä vieraitakin ihmetetyttää.
Viimeisin lisäys perheeseemme oli Amerikanvesispanieli Severi. Se tuli meille viime lokakuussa ja on siitä lähtien sekoittanut hyvin pakkaa.

Severi matkalla kasvattajalta kotiin.

Amerikanvesispanieli on rotuna Suomessa todella harvinainen, niitä on vain noin 30-40 kappaletta. Meillä kävi ihan mieletön tuuri, että sellaisen heti saimme.
Amerikanvesispanieli on kehitetty USA:ssa noutavaksi lintukoiraksi. Sillä on aina joko laineikas tai ihan kihara turkki, meidän Severi kuuluu tähän jälkimmäisen kategoriaan. Sen todella huomaa, että se on kehitetty noutavaksi koiraksi. Severi ottaa suuhunsa kaiken minkä mahdollista ja sitten se kulkee pitkin kämppää milloin sukka, milloin kaukosäädin suussa.

Tuo sammakko ei montaa päivää selvinnyt ehjänä, kiitos ton pikkukoiran naskalihampaiden..

Severi on melkoinen koiramaailman klovni. Se on aktiivinen ja nauttii seurasta, rakastaa kaikkia ja kaikkea. Jokainen ihminen ja eläin on aina uusi, kiva tuttavuus, johon pitäisi päästä heti tutustumaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.
Jahka minun jalka kuntoutuu, Severin kanssa olisi tarkoitus alkaa harrastamaan agilityä, tokoa tms. Suunnitelmissa olisi myös pyörähtää näyttelykehässä katsomassa, että olisiko sille harrastukselle edellytyksiä.

Tää kaveri ei turhista stressaa

Meillä koko kolmikko on tullut hyvin toimeen alusta asti, mikä on tietysti helpotus. Koska koko sakki on vielä aika nuori, meillä on tosiaan kotona hiljaista.. öö? Ei ikinä. :)

BFF 's :D

Lisäksi haaveilen vielä hevosesta. Se ois niin ihanaa, kun voisi muuttaa johonkin vähän landemmalle missä saisi ostettua talon, jossa olisi iso piha ja mahdollista pitää eläimiä. Huoh.. Onneksi aina saa haaveilla! :)

Että tälläinen eläinpitoinen postaus tänään..

Letkeetä sunnuntaita, 

toivottelee Sartsu