Vain 21 tapaa pilata avioliitto?

Olemme mieheni kanssa melkoisia elokuvahirmuja. Meillä on paljon elokuvia hyllyssä ja me myös vietämme usein paljon aikaa jonkun kivan leffan parissa.
Viime viikolla ostoskoriin ja sitä kautta katsottavaksi päätyi kehuttu suomalainen elokuva "21 tapaa pilata avioliitto".

Kuva Nordisk Film

Itse elokuvaan en sen enempää kommentoi näin blogin puolella, koska olimme siihen ehkä hieman pettyneitä. Niin käy usein, jos jotain paljon on hehkutettu. Odotukset kasvavat ehkä liian suureksi tai sitten me ei vaan nyt kerta kaikkiaan pidetty elokuvasta. Huono se ei ollut missään nimessä, mutta ei nyt niin valtavan hyväkään. Meidän mittapuulla aika suomalaista peruskauraa, mutta katsomisen arvoinen.

Elokuva tosin innosti minut miettimään näitä väitettyjä tapoja, joilla avioliiton saa pilattua.

Leffassa esiintyy ainakin seuraavat väittämät:

- Takerru

- Älä uskalla rakastaa

- Suhtaudu puolisoosi kuin lapseen

- Opasta & neuvo

- Älä tahdo

- Älä luota

- Älä ole läsnä

Varmasti kaikki elokuvassa esiintyvät teesit ovat tärkeitä ja herättävät kieltämättä ajattelemisen aihetta. Käyttäydynkö itse niin ja miksi? 

Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että noista etenkin nuo kolme viimeistä on tosi tärkeitä asioita. 

Kaikille varmasti tulee pitkän suhteen ja pitkän avioliiton aikana hetkiä, että rakkaus on muuttunut vähän arkisemmaksi asiaksi. Sitä toki pitää vaalia, mutta ehkä ruuhkavuosina ei aina ehdi. Tai ehkä sitä vain sortuu siihen, että pitää toista itsestään selvyytenä. Ehkä pitkässä suhteessa voi joskus ihastua ihan johonkin muuhun kuin omaan puolisoonsa? Ehkä joskus vaan muuten tulee huonoja aikoja suhteessa ja joutuu miettimään, että mihin toisessa rakastuikaan alunperin. Näissä tilanteissa varmasti ennen kaikkea korostuu se, että jos ei tahdo niin peli on menetetty. Toista pitää tahtoa rakastaa ja toisen kanssa pitää tahtoa olla, että liitto toimii.  

Tässä asia johon itse tänä älypuhelin aikakautena sorrun usein. Älä ole läsnä. Tiedostan sen, että se on aivan sataprosenttisen varma tapa pilata mikä tahansa kontakti. Näprätä sitä saakelin älypuhelinta ja vain puoliksi kuunnella, mitä toinen sanoo. Nykyään tuntuu, että on koko ajan oltava tavoitettavissa. Jos joku soittaa ja ei vastaa, niin pitää antaa heti selitys, että missä on ollut ja miksi ei ole vastannut. Helposti myös tulee notkuttua koneella liikaa, siihen syyllistyy varmasti itse kukin aina silloin tällöin. Välillä tekee hyvää lähteä pois kotoa. Silloin kännykät ja tietokoneet pysyvät poissa näköpiiristä ja kirjoittamaton sääntö meidän välillämme on, että ollessamme jossain ei oteta kännyköitä esille. Lupaan yrittää parantaa tapani myös arkena.

Luottamus. Se ehkä tärkein ja vaikein asia. Jos toiseen ei luota, peli on jälleen kerran menetetty jo heti alusta asti. Minkäänlaista toimivaa suhdetta ei voi rakentaa, jos ei koskaan pysty luottamaan toisen sanaan. Siihen, että toinen sanoo menevänsä yövuoroon, niin hän varmasti menee yövuoroon. Jos luottamus puuttuisi, mielikuvitus alkaisi varmasti laukata yön pimeinä tunteina.  Pitää pystyä luottamaan siihen, että se toinen osapuoli on siinä. Luottamuksen rakentaminen ei aina ole helppoa, mutta ajallaan varmasti jokainen onnistuu siinä. Tässäkin tahto on tärkeässä roolissa. Pitää haluta ja uskaltaa luottaa toiseen. Hypätä pää edellä altaan syvään päähän ja katsoa, että osaako räpiköidä. Sitähän koko rakkaus on tai itse asiassa koko elämä. Koskaan ei oikeastaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Parisuhteessa eläminen ei todellakaan ole maailman helpoin tehtävä, jos sitä lähtee oikein ajattelemaan. Pitäisi olla omistautunut, mutta ei saisi olla takertunut. Pitäisi olla tukena ja auttaa, mutta ei saisi neuvoa liikaa. Pitäisi olla läsnä, mutta samalla pitäisi myös ylläpitää "omaa elämää" parisuhteen ulkopuolella. Omat valinnat ja ratkaisut saattavat joutua kovankin arvostelun kohteeksi ja niistä esitetään mielipiteitä.
En usko, että on olemassa vain tietyt tavat joilla voi pilata avioliiton. Ehkä toisten suhde toimii sopivalla määrällä riippuvuutta ja lässytystä. Mistä minä tiedän.
Sitä mitä toisten suhteessa tapahtuu, kun ei voi ketään ulkopuolinen sanella. Eihän ketään ulkopuolinen voi tietää, millainen avioliitto kodin seinien sisäpuolella on. Jokainen lienee toivottavasti tiedostaa oman suhteensa rajat, ne mitkä huonontavat suhdetta tai mihin suhde peräti ihan todella voi kaatua. En usko, että niiden määrä jää ihan pariinkymmeneen, jos jokaiselta asiaa ruvettaisiin kysymään. Varmasti samoja asioita saisi vastauksesi hyvin monelta, mutta jokaisella suhteella on varmasti myös omat kipupisteensä ja ne eivät kuulu muille.

Pitkässä parisuhteessa pitää osata myös antaa anteeksi. Olla ymmärtäväinen. Sulkea välillä korvansa ja antaa toisen kiukutella. Halata toista niin kauan, että toisen kyyneleet kuivuu. Nauraa yhdessä jollekin ihan tyhmälle inside-jutulle. Ottaa kädestä kiinni kävelyllä. Viettää iltaa kynttilänvalossa nautiskellen viiniä. Sanoa "Rakastan sinua" joka ilta. Suukottaa toista ennen töihin lähtöä. Tehdä jauhelihakastiketta kolmannen kerran samalla viikolla vaikkei itse haluaisi, mutta koska toinen on niin kipeä, ettei saa muuta syödyksi.

Me olemme aviomieheni kanssa tiimi. Kun päätämme jotain, olemme sitä mieltä, yhdessä. Silloin on ihan sama, vaikka koko maailma olisi meitä vastaan, me selviämme kyllä.
Kyllä elämä ja rakkaus kantaa. Pitää vain uskaltaa luottaa, rakastaa ja tahtoa.