keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Mieletön Marjamojito

Tässä ohje mielettömän hyvään marjamojitoon, joka on ihana kesädrinkki.

Ohjeesta tulee yksi mojito.

1/2 lime
1/2dl mintunlehtiä
3 reipasta ruokalusikallista jäisiä marjoja (itselläni oli mansikka-mustikka-vadelma-puolukka-sekoitusta)
1/2 dl soodavettä
4 cl vaaleaa rommia
jäämurskaa

1/4 dl vettä
2 rkl ruokosokeria (jos pidät makeasta käytä ruokosokeria 1/2dl)

1. Keitä ensin vedestä ja ruokosokerista siirappi. Laita vesi ja ruokosokeri kattilaan (teflon), keitä viitisen minuuttia. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.
2. Pese lime ja leikkaa se lohkoiksi. Annostele korkeaan lasiin lime, mintunlehdet sekä vadelmat. Murska puunuijalla sen verran, että limeteistä irtoaa mehua. Kaada lasiin siirappi ja murskaa seosta kevyesti puunuijalla vielä hetki. 
3. Kaada laseihin rommi ja soodavesi. Lisää jäät.
Enjoy!


Alkuperäinen ohje on ollut Kodin grillikesä - lehdessä, josta sitä on tuunattu omaan makuun sopivammaksi. :)


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Mittumaari kuvina

Meidän juhannus sujui oikein rennosti ja nautiskellen.
Perjantaina ystävät E & M tulivat meidän luokse ja päivä sujui grillaillen, illalla lähdettiin höyrylaivaristeilylle katsomaan kokkoja.

Mielettömät Marjamojitot -
ohje tulossa blogiin myöhemmin

Severi nauttii juhannuksesta

Se pakollinen juhannuksen mansikkakakku

Turku taakse jää...

Superkuu

Naantali mereltä

Kultarannan kokko

Risteilytunnelmia pilasi mun osalta vähän mun jalkasärky, olin juuri edellisenä päivänä saanut kipsin pois ja varausluvan jalalle. Ei ollut ihan mikään paras mahdollinen fiilis. Muutenkin miehen kanssa puhuttiin, että se oli ihan kivaa ja tunnelmallista, mutta ei ollut ihan meidän juttu. Onneksi oli kuitenkin hyvää seuraa ja kivahan se on kaikkea uutta aina kokeilla. Vähän erilainen juhannusaatto tänä vuonna.


Kaksi vuotta sitten juhannuspäivänä tutustuin takapihalla naapuriini. Lauantaina nimettömissä sormukset kimaltaen saimme kilistää meille ja jälleen yhdelle vuodelle.
Me vietimme lauantaipäivän kahdestaan Naantalin rannassa nautiskellen aivan mielettömästä ruuasta, hyvästä juomasta, säästä, tunnelmasta ja ihanasta seurasta. Aurinko helli meitä lähes koko päivän ajan ja ihmisiä oli todella paljon liikkeellä, ihmekös tuo.
Naantalin ranta on kesäisin kyllä ihan oma lukunsa. Siellä on niin kaunista, että oksat pois. Siis jos pitää merellisistä maisemista.





Jälkiruualla...


Sorsaperhekin oli rantautumassa... 

...seurassaan kaunis joutsen
Cheers, muru. <3

Kaikenkaikkiaan oikein ihana juhannus. Toivottavasti oli teilläkin kaikilla siellä ruudun toisella puolen. :)













perjantai 21. kesäkuuta 2013

Keskikesän taikaa

Oikein ihanaa juhannusta jokaiselle blogini lukijalle. Toivottavasti sää suosii meitä kaikkia tänäkin vuonna ja vältymme sateelta.
Täällä näyttää tällä hetkellä vähän uhkaavalle, mutta toivottavasti säätilanne muuttuu ja päästään paistattelemaan päivää takapihalle.

Yksi tämän päivän mahtavuuksista on saada kaksi rakasta ystävää kylään. Päivään kuuluu hyvää juomaa ja seuraa, sekä luonnollisesti myös hyvää ruokaa.
Tänään listalla on mansikka-vuohenjuustosalaatti, itsetehty perunasalaatti uusista perunoista, naudan ulkofilepihvit, sekä mansikkakakku. Juomapuolella kunnostaudutaan marjamojitojen kanssa. Nams.

Illalla suuntaamme wanhan ajan höyrylaivaristeilylle. Ainakin näitä maisemia on siis luvassa:



Ihanaa juhannusta!

Toivoo
-Sartsu

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ystävyydestä ja "ystävyydestä"

On olemassa ystäviä ja "ystäviä". Olen lähiaikoina viettänyt päivän molemman kategorian kanssa, jolloin aloin pohtimaan ystävyyttä - ihan sitä oikeaa.

Ystävä on sellainen, jonka seurassa voit olla oma itsesi. Sellainen, jonka kanssa luttu juistaa, mutta myöskään hiljaiset hetket välillä eivät tunnu vaivaannuttavilta. Se, jolle voit kertoa ihan mitä tahansa ja tiedät, että juttu ei leviä. Ystävä on se, jonka kanssa juttu jatkuu siitä johon se viime kerralla jäi. Joka tukee ja ymmärtää, mutta osaa välillä myös kyseenalaistaa päätöksiäsi ja laittaa sinut ajattelemaan asioita. Joka pitää sinusta sellaisena kuin olet.

"Ystävä" taas sen sijaan on ihan kiva tyyppi. Ihan kiva, mutta ei mitenkään maata järisyttävä tapaus. Sellainen, joka voi olla hauska nähdä silloin tällöin, mutta hänen kanssaan ei kuitenkaan tule nähtyä usein. Sellaisen kanssa mielellään käy terassilla kerran kesässä, mutta siihen se jääkin. "Ystävä" ei pidä yhteyttä, jättää vastaamatta viesteihisi, kunnes yhtenä iltana hänestä kuuluukin ja hän kaipaa seuraa. Sellainen, jonka seurassa joutuu hiukan miettimään mitä itsestään kertoo, koska kaikki tämä asia leviää eteenpäin muille "ystäville". Tämän persoonan kanssa jostain syystä kemiat eivät ole kohdanneet niin hyvin, että hänestä olisi tullut ystävä ilman heittomerkkejä, mutta hän on ihan viihdyttävää seuraa tälläisenään. Kunhan muistaa, ettei kerro mitään mitä ei haluaisi painaa Turun Sanomien etusivulle.

Näiden kahden välimaastosta on olemassa vielä kaveri, joka on sopiva sekoitus kumpaakin. Ihminen jonka näet aina silloin tällöin, mutta hän kuitenkin pitää kertomasi asiasi itsellään. Ainakin suurimmilta osin. Kavereita ainakin itselläni on paljon. He ovat tärkeitä, mutta erilaisten elämän tilanteiden ja pitkien välimatkojen vuoksi yhteydenpitäminen aina välillä unohtuu. Niin puolin kuin toisinkin. Silti näitä kavereita tulee kuitenkin usein ajateltua.

Näitä "ystäviä" kertyy vuosien varrella enemmän kuin riittävästi. Vedän jostain syystä puoleeni ihmisiä, joihin en voi luottaa. Mikään ei ole epämiellyttävämpää kuin kutsua "ystävä" omiin häihinsä ja kuulla sen jälkeen hänen haukkuneen meidän häät muille ihmisille. Jokainen on toki oikeutettu omiin mielipiteisiinsä, mutta toisaalta en voi olla miettimättä, että miksi juhlien pitäisi näyttää joltain muulta kuin hääparilta itseltään? Tämä tapaus ei varsinaisesti minua haittaa, nauroin komeasti päälle, kun tämän asian muualta kuulin. Toki se saa ajattelemaan, että miksi tämä "ystävä" haluaa kanssani silloin tällöin aikaa viettää, jos seura ei varsinaisesti miellytä. Vietin tosiaan illan tässä alkukesästä tämän "ystävän" kanssa. Luulen, että emme enää tapaa. Hänen seuransa on viihdyttävää, mutta en voi nauttia seurasta, jonka kanssa joudun kokoajan miettimään mitä puhun. Kaikki mitä puhun, leviää eteenpäin, joka ikinen sana.

Itselleni ystävyys on aina merkinnyt paljon. Ehkä siksi, että erään kanssa olemme pitäneet yhtä jo todella kauan.
Nimittäin minulla on yksi ihan äärettömän tärkeä ystävä, kutsutaan häntä vaikka E:ksi. Hän oli myöskin kaasonani. Olemme E:n kanssa tunteneet noin 17 vuotta. Tutustuimme ala-asteen toisella luokalla ja siitä lähtien on pidetty yhtä.

E kävi meillä kahvittelemassa viime viikolla ja viihdyttämässä samalla minun päivää, kun edelleen pötköttelen kotona kipsin kanssa. Silloin vaan illalla innostuin miettimään ystävyyttä ja sitä miten onnellinen saan olla, kun minulla on noin hyvä ystävä. Heitä kun on niin hirveän vaikea löytää.

Tänä vuonna täytämme molemmat E:n kanssa 25 vuotta ja meillä on kunnianhimoinen suunnitelma pitää viisikymppiset. Suunnittelu on tällä hetkellä vielä todella, todella vaiheessa, mutta eiköhän tässä kohta vauhtiin päästä ja saada juhlat kasaan.

Eräänä vuonna sain kunnian tutustua erääseen ihmiseen, kutsutaan häntä nyt sitten M:ksi. Hän on E:n avomies ja aivan loistava tyyppi. Sain yhden hyvän ystävän lisää siltä samalta istumalta.
Olen vielä onnekas siinä mielessä, että mieheni valitsi omaksi bestmanikseen M:n. He tulevat oikein hyvin juttuun ja heilläkin on tuntunut olevan kovin välitön tunnelma alusta asti. Voisi siis sanoa, että meillä on hyvä ja tiivis nelikko, jossa jokainen osapuoli viihtyy. Juhannuksena seuraavaksi saamme päästää tämän nelikon irti, kun E & M saapuvat meille juhannuksen viettoon. Sitä odotellessa, tällä hetkellä linjat käyvät kuumina, kun hiomme vielä viime hetken suunnitelmia. Tästä juhannuksesta ei ainakaan tule naurua puuttumaan.

Onnea on omistaa hyviä ystäviä.






sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kesäpäivän viettoa

Eilinen oli oikein kunnollinen kesäpäivä, jälleen ainakin lämpötilojensa puolesta.
Mieskin sattui olemaan vapaalla, joten saimme viettää päivää oikein rauhassa ilman aikatauluja. 
Mikäs sen parempaa.

Kävimme tutustumassa paikallisen lihakaupan tarjontaan hyvien pihvien toivossa, eikä tarvinnut pettyä. Mukaan lähti valtavat pihvit ja koiralle monenlaista lihaa ja luuta, se kun on raakaruokinnalla.

Iltapäivä menikin nautiskellessa oman takapihan auringosta ja grillaillen. Kuninkaallisia häitäkin tuli katsottua, oli kiva ihastella taas kauniin morsiamen hääeleganssia.

Aika lähellä meitä sijaitsee koirien uimaranta, jonne lähdimmekin meidän karvaturria uittamaan. Tarkoitus oli antaa Severin rauhassa tutustua veteen, mutta sehän molskautti mereen niin, että oksat pois. 


Muutenkin koiruus tuntui nauttivan olostaan biitsillä.





Ja minä sain rauhassa nautiskella merellisistä maisemista:



Tänään on vuorossa ihan samanlaista letkeää oleskelua kuin eilenkin. Eihän tän parempaa olekaan.

Ihanaa sunnuntaita!



torstai 6. kesäkuuta 2013

Voihan juhannus!

Tänä vuonna erityistä päänvaivaa aiheuttaa juhannussuunnitelmat.

Mehän ollaan S:n kanssa tavattu juhannuksena, joten joka juhannus vaikkei päivä tismalleen kohdalleen osuisikaan, vietetään meidän vuosipäivää. Viime vuonna juhannusaatto meni piknik-risteilyn merkeissä ja illalla mentiin perinteisesti katsomaan juhannuskokkoa. Juhannuspäivä kotona grillaillessa, illemmalla lähdettiin kohti Turun jokirantaa kavereiden kanssa terdelle.




Tänä vuonna olen juuri juhannusaattoa edeltävänä torstaina saanut kipsin pois jalasta, joten mistään hirmuisista kemuista ei tarvitse haaveilla. Jalalle voi tuskin vielä varata painoa juurikaan, joten rampana mennään - edelleen. Juhannuskokko suunnitelmat lähietäisyydeltä saa siis unohtaa, ei kannata lähteä liukastelemaan kalliolle keppien kanssa. Mökin vuokraustakin ajateltiin, mutta ehkä se suurin fiilis katoaa, kun ei voi mennä uimaan ja jos mökki on hankalalla paikalla, on mun pääseminen sinne vaikeaa.





Juhannus on ehkä yksi kivoimmista asioista ikinä. Jos sää sallii, kuten se nyt ainakin kahtena viime vuotena on tehnyt. Kesä on silloin parhaimmillaan, on valoa ja tunnelmakin on yleensä kohdillaan.
Me jatketaan edelleen pohtimista, että mitä meidän juhannukseen tänä vuonna kuuluisi, melkeinpä se jo ollaan keksittykin. Katsotaan..




Yksi asia on kuitenkin varmaa, meidän juhannukseen kuuluu pullo sampanjaa. Taas saadaan skoolata yhdelle vuodelle. :)

Onko teillä siellä ruudun toisella puolella jotain juhannusperinteitä? Miten meinaatte tänä vuonna juhannusta viettää?



sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Aurinkoista sunnuntaita!

Meillä täällä Turun seudulla pukkaa hellettä ihan tosissaan. Noin tunti sitten auton lämpömittari näytti 28 astetta, joten tuntuu sille, että tosissaan tarkenee.
Etenkin tämän kipsin kanssa, joka on melkoisen hiostava härveli. Kolme viikkoa vielä kipsin kanssa löhöilyä olisi tiedossa... Se tuntuu jotenkin niin kovin pitkälle ajalle, vaikka äkkiä se hurahtaa.

Meillä ei tänä vuonna ollut yksiäkään valmistujaisjuhlia tiedossa, joten eilinen päivä meni mun vanhemmilla käyden ja ulkona nautiskellen. Mies grillasi ihan mielettömän hyviä ribsejä, joista ohje tulossa myöhemmin myös tänne blogin puolelle!

Oikeastaan tulin kertomaan, että sain vihdoin kirjoitettua hääblogin loppuun ja nyt on aikaa keskittyä enemmän tähän blogiin, vihdoin.

Palataan siis linjoille pian, nauttikaa lämmöstä! :)

S