Joulun toivotukset

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua jokaiselle  näistä tunnelmista:

Wc:n uusi ilme

Alakerrassa meillä on pieni wc, josta löytyikin talon pahin kosteusvaurio ja sen kuivaaminen kesti ikuisuudelta tuntuvan ajan, koska remontti oli muuten jo valmis. Lopputulos etenkin verrattuna vanhaan on mielestämme ihana. Valoisa ja vähän erilainen verrattuna tavalliseen sileään laattaan.

Vasemmalla näkyvän tason alle on piilotettu putket ja vesimittari.

Allaskaapin ja lavuaarin yläpuolella on ihan tavallinen peili ilman mitään hienouksia. Allaskaappi on normaalia kapeampaa kokoa, koska kaikki normikokoiset kalusteet tuntuivat tilaan liian hallitsevilta.

Mä olen itse erittäin ihastunut tuohon laattaan, musta se on kivan eläväpintainen.

Tilaan asennettiin myös lattialämmitys vanhan seinällä nököttäneen sähköpatterin sijaan. Nyt tila on miellyttävän lämpöinen jopa varpaille.

Mitäs tykkäätte?

Keittiön uusi ilme

Meillä tehtiin iso remontti ja kaikki laitettiin uusiksi kylpyhuoneineen päivineen. Samalla päivitettiin vähän keittiön ilmettä. Ihan täysimittaiseen keittiöremonttiin kaapistojen vaihtoja myöten ei haluttu ruveta, koska kaapistojen rungot ovat ihan hyvässä kunnossa.

Ainoastaan vanhan keittiön värit olivat ne, jotka häiritsivät eniten. Keittiön kaapit olivat sekä punaiset että valkoiset, siis sikin sokin kummankin värisiä ovia. Välitila oli laatoitettu mosaiikkilaatoilla, joissa oli sekä tumman- että vaaleansinisiä paloja. Työtaso oli ruskea ja sitäkin oli kahta eri väriä. Keittiö oli siis kaiken kaikkiaan hyvin... kröhöm... mielenkiintoinen. :)

Keittiötä lähdettiin päivittämään maalaamalla itse keittiön ovet uudestaan korkeakiiltovalkoisiksi, myös ne punaiset

ovet. Maalina käytettiin maalarin valkolakkaa. Kyseinen tuote toimii oikein hyvin, mutta sotkee erittäin helposti nestemäisen koostumuksensa vuoksi eikä lähde sitten enää ylimääräisistä paikoista irti. Nimimerkillä ainakin neljään paitaansa maalannut. Ko. tuotteessa on myös melkoisen vahva liuottimen haju, joten suosittelen hyvän ilmanvaihdon omaavaa tilaa maalausprojektiin. Maalarin valkolakalla saa kyllä todella kauniin värisen pinnan tuotteeseen, joten laadussa ei ole vikaa.

Minä en halunnut keittiön välitilaan enää laattoja vaan alue käsiteltiin tumman harmaalla saneerauslaastilla. Pinnasta jäi toiveiden mukaan karkea ja sen struktuuri tuo kivaa särmää keittiöön.

Lavuaari vaihdettiin pyöreään ja hanakasti ostettiin Kodin Terrasta tumma, teräksinen hana. Vanha, kulunut työtaso vaihtui kiiltävän mustaan.

Koska meidän tietokone on rikki edelleen ja kaikki kuvat vanhasta keittiöstä ovat siellä, näette nyt vaan muodonmuutoksen "jälkeen"-kuvat.

Meidän keittiö on jotenkin ärsyttävän mallinen, kun se on tuollainen pitkulainen. Toisella sivustolla on hella-lavuaari-tiskikoneosasto ja toisella puolella on jääkaappi ja pakastin, sekä tuollainen pieni taso ja käynti eteiseen. Meillä on keittiöstä siis käynti sekä eteiseen ja olohuoneeseen. Kahden oviaukon vuoksi laskutilaa on keittiössä liian vähän. Tosin, sitä tuntuu aina olevan keittiössä liian vähän, eikä ovien paikkoja viitsitty lähteä siirtelemään.

Meidän mielestä keittiö on onnistuneen muodonmuutoksen kokenut ja ollaan itse tyytyväisiä lopputulokseen.

Ihanaa lauantaipäivän jatkoa! 

Lahjoita ilmaiseksi jouluiloa kodittomille eläimille

Tämä ei ole maksettu postaus.
Koska kodittomat eläimet (ja eläinten asiat ylipäätänsä) ovat minulle tärkeitä, haastan joka ikisen teistä mukaan tähän kampanjaan ja toivon teidän levittävän sanaa.

Nimittäin, jokaisesta 9.12 mennessä tapahtuneesta:

- Mush Facebook-sivujen tykkäyksestä
- Blogipostauksesta
- Blogiin tai omalle sivulle lisätystä kampanjabannerista
-Instagram-kuvasta, jossa on käytetty tagia #mushjouluiloa2013

Mush lahjoittaa yhden Vaisto-annospalan. Yhdessä saadaan siis paljon hyvää aikaan.
Tähän mennessä keräyksen saldona on 91602 annospalaa, eli yhteensä 2862 pussia Mush Vaisto-ateriaa.


Lisäksi Facebookissa on kampanja myös Dreamies-kissanruokafirmalla. Heidän joulukalenterinsa esittelee joka päivä yhden Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksessä olevan kodittoman kissan. Joka päivä jokasta kuvatykkäystä kohden lahjoitetaan pussi Dreamies-herkkuja Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen kissoille. Samalla tuodaan julki kissoja ja toivotaan toki, että kaikille suloisuuksille löytyisi se oma koti.

Terkkuja metsästä!

Jouluaattoon on aikaa 21 päivää ja meillä näyttää tällaiselle:

Innokas lenkkiseuralainen:

Lunta odotellaan siis täällä kovasti tuomaan sitä kuuluisaa Winter wonderland-tyyppistä tunnelmaa. 

Tänään aamulla oli ainakin ihan mielettömän liukas, ihan sai kävellä kieli keskellä suuta. Ehkä lumi vähän auttaisi siihenkin... Noh, ei auta kuin odottaa... :)

Ihanaa alkanutta viikkoa toivottelee:

Sartsu

Letkeät loikoilijat

Rentoutumisen mestarit näyttävät mallia sunnuntain vietosta.

Oikein ihanaa sunnuntai-illan jatkoa! Toivottavasti kaikilla on sähköt säilyneet Ei o-myrskystä huolimatta. Meillä on tänään tullut virtaa koko päivän moitteetta, edellinen myrsky katkoi sähköjä useammaksi tunniksi. Nautiskellaan illasta silti kynttilän valossa. 

-Sartsu

Päiväpeittoa metsästämässä

Olipa kerran makuuhuone, joka oli vitivalkoinen. Seinillä loistivat iänikuiset lasikuitutapetit. Yhtä seinää oli sentään yritetty piristää sinisellä tehostevärillä ja sisustustarralla, mutta kokonaisuus oli niin tuttua ja turvallista.

Kaipasimme makuuhuonetta, jonka värit rauhottaisivat ja olisivat seesteiset. Niinpä allekirjoittanut otti ja tasoitti lasikuitutapetin pois (on muuten ihan hitsin pölyistä ja ärsyttävää työtä) sekä maalasi koko makuuhuoneen rauhallisen harmaan sävyllä. Kyllä meidän nyt kelpaa. Vielä kun saisimme makuuhuoneeseen pimentävät valkoiset verhot ja valkoisen päiväpeitteen, niin kaikki olisi kerrassaan perfecto. Tila tarvitsee vielä myös harmaan tai muun tummasävyisen pehmeän maton.


Sointu päiväpeite on omaan makuuni oikein kaunis. Rehellisesti täytyy todeta, että sen hinta (himpun päälle 100e) on sellainen, etten ole ihan varma tarvitsemmeko me

päiväpeittoa ihan niin pahasti ja kokokin on aika hintsu.

Sisustuskauppa Satiini

H&M Homen valikoimista löytyy seuraavanlainen päiväpeite:

H&M Home

Täytettähän tässä ei ole laisinkaan, joten tällä ei kyllä saa tehtyä illuusiota sellaisesta muhkean kutsuvasta sängystä. Onko jollain teistä lukijoista kokemusta näistä H&M Homen tekstiileistä? Minulla meinaan ei ole ja mielelläni niitä teiltä kuulisin. Hintahan tässä on jo oikein miellyttävä 59,95e. Tässä tietysti päästään taas tähän ainaiseen dilemmaan, kannattaako köyhän ostaa halpaa?

Jotex tarjoilee valikoimistaan ehkä koko etsinnän halvimmista tuotteista. Parisängyn päiväpeite hintaan 29,90e. Herää kysymys, että kestääkö tämä mitään? Kokemuksia? Hinnalla se ei ole ainakaan pilattu ja yksinkertainen tyyli sopii tilaan kuin tilaan.

Jakakaa ihmeessä kommenttiboksissa jos teillä on aiheeseen liittyen jotain kokemuksia. Vilkaisin myös Stockmannin ja Finlaysonin tarjontaa, niissäkin oli monia hyviä ehdokkaita.

Makuuhuone pääsee esittelyyn tänne sitten kuin tekstiilit ovat löytäneet kotiin. :)

Urheiluhullun paluu

Ennen ainuttakaan nilkkaleikkausta rakastin urheilua kuin hullu puuroa. Mieleenkään ei tullut viettää päivää sohvalla ilman lenkkiä tai jos näin joka tapauksessa kävi, se oli todennäköisesti työstä johtuvaa. Silloin myös asuin vielä yksin ja tein töitä kuin pieni orava. Joku olisi voinut työnarkomaaniksikin jo kutsua, mutta ketään ei ainakaan päin naamaa tohtinut sitä tulla sanomaan. Paitsi yhden kerran esimieheni, mutta mitäs näistä.

Sitten kävi hassusti. Nilkka meni ensimmäisen kerran. Tuntui painajaismaiselta maata sohvalla. Tuntui ihan todella sille, että seinät kaatuu päälle. Meni 8 kukautta ja palasin töihin. No ohhoh, nilkka ei tullutkaan vielä kuntoon. Meni kuukausia kuukausia kotona ennen kuin palasin töihin. Kotona oleminen oli edelleen aika hirveää, mutta siedettävämpää. Huomasin laiskistuneeni. Kun ei ole muuta mahdollisuutta kuin vain olla, on ihan turha edes haaveilla juoksulenkeistä. Sohva ja karkkipussit kutsuivat mun nimeä aina vaan enemmän ja enemmän, kunnes vihdoin palasin töihin. Vaihdoin työpaikkaa ja ohhoh, miten sattuikaan, tuli päivä jolloin sama pahan onnen nilkka meni kolmannen kerran. Olo oli jo aika tragikoominen, ei voi olla totta. Kotona olo oli huomattavasti helpompaa jo silloin, musta oli selvästi tullut laiska. Sanan kaikissa merkityksissä. Onneksi sekin päättyi reilun vuoden sairaslomalla olon jälkeen ja työt kutsuivat jälleen.

Laiskuus on metka asia. Kun on tottunut urheilemaan ja touhuamaan eikä yhtäkkiä voikaan, tuntuu se ihan hirvittävälle. Kun taas on pakottanut itsensä makaamaan sohvalle, tuntuu ihan hirvittävälle ajatukselle nousta siitä ylös ja lähteä takaisin ihmisten pariin. Minä,  yltiösosiaalinen duracell-ihminen, olin hautautunut sohvaan ja siitä nouseminen oli todella, todella vaikeaa.

Viimeisen (toivottavasti ikinä) jalkaleikkauksen jälkeen tuli päivä jolloin jalkaa piti alkaa kuntouttaa. Koska olen aina ollut luonteeltani hiukan sellainen, että piiskaan itseäni eteenpäin, ei minulle tullut mieleenkään jäädä vain fysioterapeutin kuntoutuksen varaan. Aloitin käymään lenkillä ja kuntosalilla. Ehkä välillä vähän uimassakin. Pikku hiljaa, omien tuntemuksien mukaan.

Ensin salilla käynti maistui puulta. Olo oli vetämätön, ei kerta kaikkiaan jaksanut. Lihaskunto oli enää muisto jossain pääkopan syövereissä. Jonain päivinä työssä olon jälkeen tuntui sille, ettei salille meno voisi vähempää kiinnostaa. Tässä kohti loistavana motivaattorina toimi jalan kuntoutus ja oli vain kertakaikkiaan mentävä.
Onneksi menin. Aktiivista saliharjoittelua on nyt takana nelisen kuukautta ja olo alkaa taas olla hyvä.
Kuinka ollakaan, vaatteet alkavat olla vähän turhan isoja. Mieliala on virkeämpi. Ystäväni laiskuus ei asu meillä enää. Toivottavasti se ei koskaan palaakaan, se ei ole toivottu vieras.

Tällä hetkellä käyn salilla kolme kertaa viikossa ja koiran kanssa lenkkeilen keskimäärin seitsemän tuntia viikossa. Lisäksi pyrin käymään vielä kerran viikossa uimassa. Näillä mennään nyt ainakin jonkin aikaa, vaikka jossain vaiheessa on pakko palkata personal trainer apuun. Saliohjelmaan pitää saada päivitystä, sillä alkaahan kaikki maistua puulle jos vain viikosta toiseen tekee samaa.

Jo nyt salille raahautuminen on itsestään selvyys. Vaikka väsyttäisi, tietää salireissun jälkeen olevan paljon parempi olo. Joskus on tietysti pakko jättää välistä, koska eihän kipeänä voi harjoitella. Silloin salille lähtevää aviomiestä tulee katsottua haikeana ja on ihan mälsää jäädä sohvalle kotiin. Yhtenä hyvänä motivaattorina muuten toimii urheileva puoliso. Jos itseä ei huvittaisi ja toinen on kuitenkin lähdössä, on pakko mennä mukaan, koska ei kehtaa jäädä kotiinkaan. Lisäksi olen huomannut yhteisen urheiluajan toimivan oikein loistavana parisuhdeaikana. Tuntuu hyvälle tehdä jotain yhdessä. Uinti nyt ei ehkä ole parasta parisuhdeaikaa, mutta ainakin yhteiset lenkit koiraa taluttaen toimivat oikein mainiosti. :)

Maailman parhaat hampurilaissämpylät

Tässä tulee viikonloppuna testattu resepti ehdottomasti parhaisiin hampurilaissämpylöihin ikinä! Taikinaa joutuu kohottamaan kauan, mutta se on kaiken sen vaivan arvoista. Malttia vaan peliin. :)
Ohjeen alkuperä on New York Timesista vuodelta kivi.

Resepti on 4-5 sämpylälle.

1 dl vettä
2 rkl maitoa
1 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 kananmuna
4 dl jauhoja
3/4 tl suolaa
1,5 rkl pehmeää voita
voiteluun kanamuna ja tilkka vettä
seesaminsiemeniä

Lämmitä vesi ja maito noin 42 asteiseksi. Sekoita joukkoon kuivahiiva ja sokeri. Anna seistä viitisen minuuttia.
Riko kananmunan rakenne haarukalla kupissa rikki. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja suola. Nypi jauho-suolaseokseen voi niin, että taikinasta tulee murumaista.
Lisää joukkoon vesi-maito-hiivaseos sekä kananmuna. Sekoita taikinaksi.
Vaivaa taikinaa noin kymmenen minuuttia käsin jos et omista yleiskonetta, kuten emme mekään. Vaivaus tekee taikinasta kuohkean, joten maku kyllä palkitsee leipurin.
Taikina on löysähköä ja aika tahmaista, joten lisää tarpeen mukaan jauhoja vaivaamisen helpottamiseksi.
Kohota liinan alla vedottomassa paikassa 1-2 tuntia.

Pyörittele sämpylät uunipellille. Kohota liinan alla 1-2 tuntia.
Voitele sämpylöiden pinta kananmunalla ja lisää päälle seesaminsiemenet. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Meillä väliin laitettiin pulled porkia ja coleslaw:ta joiden ohjeen löydät myös blogistani, täältä.

Jihuu!

Eilistä synttäri-iltaa vietettiin rauhallisesti yllä näkyvissä tunnelmissa. Allekirjoittanut täytti neljännesvuosisataa. Tästä hetkestä lähtien olen siis joka minuutti lähempänä omia viisikymppisiäni kuin omaa syntymääni. Ehkä hieman masentava ajatus, joten voi olla, että tuo on väärä keino ajatella tätä asiaa. ;) 

Mutta tänään juhlitaan. Meidän rakkaat ystävät tulevat kylään. Ihan mahtavaa, koska me ei olla nähty yli kahteen kuukauteen kyseisen pariskunnan kanssa.

Illaksi on suunniteltu ainakin pulled porkia, mangojuustokakkua, lautapelejä ja mahtavaa seuraa.

Ihanaa lauantaita kaikille!

-Sartsu

Minttuinen pannacotta

 4 annosta

Näitä tarvitset:

3 liivatelehteä

2 dl kermaa

2 dl Bulgarian jogurttia

3 rkl sokeria

2 rkl rommia

Vaniljatanko

Tuoretta minttua

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Mittaa kattilaan kerma, jogurtti sekä sokeri. Kaavi vaniljatangosta siemenet ja lisää ne kattilaan. 

Kiehauta seos ja ota pois levyltä.

Lisää joukkoon liivatelehdet koko ajan sekoittaen. Lisää myös rommi ja noin 3 rkl minttua pieneksi hakattuna.

Sekoita hyvin.

Annostele tarjoiluastioihin.

Anna jäähtyä hetken aikaa huoneenlämmössä, jonka jälkeen siirrä jääkaappiin hyytymään noin kolmeksi tunniksi.

Tuoreen mintun ystävät varmasti rakastavat tätä raikasta jälkkäriä. Jos pidät oikein makeasta, lisää reilusti enemmän sokeria.

Päivää blogiin!

Viime aikoina postaukset on keskittyneet lähinnä ruokaan, aivan kuten minäkin. Päivät menevät töissä, illat salilla tai lenkillä ja loppuaika ihmetellessä ja remontoidessa. On tuntunut sille, että arki ei ole ollut kovinkaan tapahtumarikasta ja hyvä niin. Meillä edelleen käynnissä olevassa remontissa on ihan riittävästi ihmeteltävää. 

Tietokonekin otti ja hajosi. Niitä pirulaisia löytyy tästä talosta tällä hetkellä kolme ja yksikään ei toimi. Tabletti tuossa pöydällä nököttää, mutta jostain syystä välttelen sen käyttöä. Kuvia on ainakin jotenkin inhottava lisäillä siltä. Ehkä se johtuu siitä, että olen alusta alkaen ollut sitä vempelettä vastaan. Näyttää sille, että on pyörrettävä mielipiteensä ja ryhdyttävä käyttämään suosiolla tablettia surffailuun.

Lupaan ja vannon, että pelkkää ruokablogia en tästä ole tekemässä, vaikka joskus teistä lukijoista ehkä siltä tuntuukin. 

Hyvä ruoka kuuluu silti olennaisena osana etenkin meidän arkea, että reseptejä on kyllä luvassa jatkossakin. Koittakaa kestää! ;)

Jos teillä on jotain postaustoiveita mielessä niin vinkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin tai allekirjoittaneen sähköpostiin vartijanmorsian(a)gmail.com. Kaikki asialliset kehitysehdotukset ovat tervetulleita.

Postauksia on tulossa ainakin meidän häämatkasta ja yksi kuvahaastekin on vielä tekemättä. Tartun toimeen heti, kun saadaan tietokone taas elävien kirjoihin. :)

Terkuin: Sartsu

Pannulla valmistuva pikamoussaka

Arkiruokailu on helposti viikosta toiseen sitä yhtä ja samaa. Meistä alkoi tuntua, että samat ruuat pyörivät listalla viikosta toiseen vaikka eri reseptejä on maailmassa yllin kyllin. Päätettiin ottaa kokeiluun välillä taas jo niitä unohdettuja kokkailuja. Eilen tehtiin pannumoussakaa, joka oli kivan nopea siihen perinteiseen uunissa tehtävään versioon verrattuna.

Näitä tarvitset:

1 rkl öljyä

1 munakoiso

3 valkosipulia (laita kynsi vähemmän jos et ole valkosipulin rakastaja kuten me)

1 sipuli

4 keitettyä perunaa 

1 prk tomaattimurskaa

2 rkl tomaattipyreetä

1 prk isoja valkosia luomupapuja (esim. Go Green)

250 g broilerinjauhelihaa (perinteiseen makuun lampaanjauhelihaa)

1/2 tl kanelia

basilikaa

persiljaa

maun mukaan suolaa ja pippuria

Huuhdo ja paloittele munakoiso. Itketä munakoisoa hetki. Itkettäminen tapahtuu hieromalla viipaleen pinnalle hiukan suolaa, jolloin ylimääräinen neste poistuu. 

Tällä välin viipaloi perunat ja kuutio sipuli sekä hienonna valkosipuli. Pyyhi munakoisoviipaleet kevyesti talouspaperilla saadaksesi liian suolan pois. Puolita isot viipaleet.

Kuumenna öljy isolla pannulla. Ruskista liha ja kuullota sipulit sekä valkosipuli. Lisää joukkoon munakoiso sekä perunaviipaleet. Kääntele silloin tällöin lastalla, kunnes munakoiso on kypsää.

Lisää joukkoon tomaattipyre ja -murska, sekä mausteet ja maun mukaan yrttejä.

Lisää viimeisenä joukkoon pavut.

Kypsennä vielä sen aikaa, että kaikki ainekset ovat kuumenneet.

Tarjoile moussaka maustamattoman Kreikkalaisen jogurtin tai Bulgarian jogurtin kanssa.

Hyvää ruokahalua!

Olohuoneen uusi ilme

Pienellä sitä muuttuu ihan koko huone erilaiseksi. Meillä on ollut tähän mennessä se ongelma, että meillä on ollut ihan liian valkoista. Lattia on valko-harmaa, seinät ja katto olivat valkoiset ja lisäksi suurin osa kalusteistakin on valkoiset. 

No, me nyt satutaan pitämään valkoisesta ja onhan väri tietysti ajaton ja niin edelleen, mutta toisinaan asuntomme muistutti pumpulipussin räjähdystä.

Kauan sitten mietin blogissani, että mitä tekisimme yhdelle olohuoneen seinälle, josta halusimme tehosteseinän. Minulla oli ensin ajatuksena laitattaa siihen "kivi"laattaa, mutta toisin kävi. Perjantaina seinä sai koristeekseen tapetit ja meidän mielestä tulos on oikein hyvä. 

Älkäö välittäkö tilaan sopimattomista sohvista (tila tarvitsisi ison kulmasohvan) vaan kiinnittäkää mielummin huomionne tuohon tapettiin. Sohvat alkaa tosin muutenkin olla pikku hiljaa aikansa eläneet, joten ne on jossain vaiheessa pakko päivittää.

Lukuhiiren oma nurkkaus.

Nyt on kyllä pakko päivittää tyynynpäälliset ja torkkupeitto, ne ei nyt enää sovi ollenkaan tilaan. Tämä on loppumaton kierre, aina löytyy uusi päivitettävä asia, kun tämän leikin aloittaa. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tunnelmointia

Vielä muutama viikko sitten varpaissa poltellut kuuma hiekka, korviin kuulunut Välimeren kohina ja iholla tuntunut auringonpaahde on enää vain mielettömänä muistona mielessä, kun iholla vihmoo kylmä tuuli ja vesisade. Suurin ongelma lomalla oli se, että mihin mennään tänä iltana syömään. Lomalla todella rentoutui, ihan huomattavissa määrin. Oli aika hurjaa huomata, että kotiin tullessa loman aikaan saama rentoutuminen hävisi yllättävän nopeasti, monenkin asian takia. Asialle täytyy tehdä jotain, se on totuus.

Syksy on jälleen saapunut Suomeen, meillekin jo tänne Länsi-Suomeen ihan toden teolla. Puiden lehdet ovat kauniisti kellastuneet ja nekin alkavat jo pudota. Tuuli on muuttunut taas kylmäksi syksytuuleksi ja pimeys tulee illalla ennen kuin ehtii huomatakaan.

Silti jollain tavalla pidän syksystä todella paljon. Ilma on kirpeä ja piristävä. Ulkona on ihana lenkkeillä syyssäällä, koska luonto on kaikessa keltaisuudessaan tai illalla myöhään pienessä kuurassa todella kaunis. Taas voi luvan kanssa sytyttää kynttilät ja laittaa lyhdyt ulos. Voi käpertyä peiton alle, kun ulkona vihmoo sade. Vihdoin voi taas käyttää villasukkia! Nautiskella, fiilistellä ja olla vain. Joskus ehkä vähän herkutellakin...

Älkää välittäkö tosta mun villasukasta kuvan alareunassa. :D

Arki tuli taloon

Niin se vaan vihdoin ja viimein loppui tämän rouvan sairasloma! On sitä kuulkaa ystävät odotettukin. Vuosi ja kuukausi meni kotona ollessa. Herran tähden... Se tuntui ehkä sitten kuitenkin lyhyemmälle ajalle, ainakin niissä leikkauksen jälkeisissä lääkehuuruissa. :D Jalkaa kuntoutetaan kovasti edelleen, enkä ihan täysiä päiviä tee töissä vasta kuin ensi vuoden alusta alkaen, mutta tämäkin oli askel kohti taas sitä normaali elämää. Kaikki on aina kotiin päin. 

Kyllä oli jännää palata taas pitkän ajan jälkeen töihin. Olen ollut kyseisellä alalla jo kohta 6 vuotta töissä ja kyseisellä työpaikallakin hetkisen, mutta silti tuntui, kun en olisi koskaan siellä käynytkään. Mihin mä meen ja mitä mun pitää tehdä - apua?! Äkkiä se siitä kuitenkin taas lähti käyntiin ja muutaman tunnin jälkeen tuntui kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa vai miten se nyt meni. ;)

Todellisuudessa mielessä pyörii ihan muut asiat. Hain yhteyshaussa kouluun, opiskelemaan jotain, mitä ketään ystävistäni ei olisi varmastikaan ikinä uskonut. Mies tsemppasi kovasti, kuten hänellä on tapana, joten ei muuta kuin hakupaperit menemään. Enää ei tarvitse jännittää muuta kuin sitä, että riittääkö pisteet pääsykokeeseen ja sen jälkeen sitä, että kuinka käy. Toivon niin kovasti, että saisin uusia haasteita ja pääsisin opiskelemaan ammattiin, jossa todella uskoisin viihtyväni.

Tänä syksynä tehty hakemus oli lähinnä testi. Tai enemmänkin toive siitä, että pääsisi pääsykokeeseen asti katsomaan millaiset ne ovat. En varsinaisesti uskalla herätellä valtavia toiveita sisäänpääsemisen suhteen heti ensimmäisellä kerralla, mutta on hyvä käydä pääsykokeissa kääntymässä. Ehkä seuraavalla kerralla olisi sitten jo valmiimpi ja viisaampi, jos heti ei onnistu.

Tietysti tuo mukanaan omat haasteensa, että lähtisi opiskelemaan tässä vaiheessa, kun on asuntolainaa ja muuta sellaista jo olemassa. On pakko tehdä iltatöitä koulun ohella tai järjestää asiat jotenkin muuten. Kuitenkin varmaankin halu ja kova tahto opiskella sekä pärjätä riittää. Ja tietysti asiat ovat helpompia, koska tosiaan S tsemppasi mua tässä päätöksessä ihan hirveästi. Olisi kauheaa tehdä tälläisiä päätöksiä, jos toiselta ei saisi tukea.
Enää tosiaan pitää päästä sinne kouluun. :D

Huomenna kutsuu kuitenkin taas työt. Vielä pitää jaksaa sinnitellä tämän hetkisessä palkkatyössä, ehkä sitten toivottavasti jossain vaiheessa kutsuu uudet haasteet ja kuviot. :)

Mukavaa viikonjatkoa,
Sartsu

Hola!

Tämä pariskunta on kotiutunut häämatkalta. Tultiin oikeasti kotiin jo viikko sitten, mutta jatkettiin lomalta päälle jäänyttä lähes tulkoon täydellistä nettikatkosta, joten en ole vielä ehtinyt tänne blogin puolelle raportoimaan häämatkastakaan mitään.

Nyt koittaa syksy ja se tuo mukanaan taas uudet tuulet. Tai oikeastaan vanhat tuulet. Mun sairasloma päättyy vihdoin ja viimein, hurraa! Ensi viikon tiistaina palaan takaisin töihin. Arki palaa tähänkin taloon, onhan sitä jo kaivattukin. Vaikka en kyllä voi sanoa, etteikö häämatkalta kotiinlähtöpäivänä olisi tehnyt mieli heittää pienet itkupotkuraivarit "mä en haluuuuuuuu lähtee!"
Häämatka oli erittäin onnistunut ja palaan siihen blogissa varmasti vielä myöhemminkin, kuvien kera. :)

Tiistaina säikähdettiin ihan urakalla. Oltiin lähdössä hakemaan koiraa hoidosta, jossa se oli häämatkamme aikana ollut. Olin juuri fysioterapiassa, kun puhelin soi.. "Teidän koiraa on purrut kyy ja teidän olisi hyvä tulla tänne eläinlääkäriin." Että silläviisiin. Ei muuta kuin äkkiä autoon ja kohti eläinlääkäriä, jossa koira olikin jo hyvässä hoidossa.

Tiputuksessa eläinlääkärissä.

Se perhanan kyy oli purrut kahteen kertaan. Ensin kuonoon ja sen jälkeen oli kuulemma jäänyt vielä kaulasta roikkumaan. Yökyökyök! Kammoan käärmeitä, joten tämä tilanne ei ainakaan helpottanut kammoa. Onni onnettomuudessa, ilmeisesti kyy oli kuitenkin ollut jo sen verran pökerryksissä, ettei ollut kaikkea myrkkyä saanut purtua.
Kovasti kuono oli rassukalla turvoksissa ja tiputuksessa vietettiinkin se ilta. Severille annettiinkin kipulääkettä ja nestettä sekä otettiin verikokeet. Kaikki kokeiden tulokset näyttivät onneksi hyville, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä. Onneksi koiruus on nyt paranemaan päin ja alkaa olla jo normaali, iloinen oma itsensä. Harmittaa vaan koiran puolesta, sille raukallekin kun tuppaa aina tapahtumaan kaikenlaista...  Noh,tekevälle sattuu.

Kylppäriremppakin on hiukan edistynyt kuukauden aikana ja ehkä vielä jouluksi päästään omaan saunaan. Sen piti oikeastaan olla jo valmis, mutta yllätys yllätys se "viivästyi", joten olemme naureskelleet, että hyvä jos pääsemme joulusaunaan kotiin... Vaikka on se sitten onneksi ihanaa, kun kaikki on valmista ja uutta.

Taidan kuluttaa tämän päivän nautiskelemalla tuosta ihanasta syksyisestä auringon paisteesta. Jos menisin vaikka haravoimaan tai jotain. :)

Ihanaa lauantaita,
Sartsu

Arvonta!

Mirva arpoo blogissaan Like a drift in a stream.
Arvonnan palkintona on kaksi herkullisen väristä kynsilakkaa. Osallistumisaikaa on jäljellä vielä tämä päivä.

Mars mars osallistumaan ja samalla voit klikata itsesi Mirvan blogin lukijaksi! Hänen bloginsa on yksi mun suosikeistani! :)

Häämatkalle, viimeinkin!

Tällä rouvalla lentelee juuri nyt mahassa pieniä perhosia. Laukut on pakattuna olohuoneen lattialla ja me teemme viimeisiä matkavalmisteluita. Mies sentään onnistuu tekemään kaikkea järkevää, kun minun matkavalmisteluihin kuuluu ilmeisesti blogin päivitys ja Facebookissa notkuminen. ;)

Me ollaan oltu reissun päällä koko syyskuu, joten en ole yhtään ehtinyt vierailemaan muiden blogeissa. Arki kutsuu taas lokakuussa, siihen asti nautitaan - yhdessä.

Kuva

Huomenna meillä on viimein lähtö häämatkalle. On sitä jo odotetukin ihan hirveästi. Lentopelkoinen minä ei ehkä ole odottanut sitä matkustusta sinne niin fiiliksissä, mutta onhan se lennettävä jos meinaa nopeasti päästä paikasta toiseen. Kyllä se sitten taas siitä, jos ei muuten, niin aviomiehen kättä puristaen. ;) Nyt nautiskellaan hyvästä ruuasta, ehkä hyvästä juomasta ja ennen kaikkea siitä kiireettömästä yhdessäolosta ilman aikatauluja.


Palaan linjoille hanimuunin jälkeen!

Nauttikaa syksystä,
Sartsu

Road Trip!

Terkkuja tien päältä!

Mies on lomalla ja ollaan reissussa. 

Palaillaan pian tarkemmin asiaan. :)

Hyvää alkanutta viikkoa,

Sartsu

Vain 21 tapaa pilata avioliitto?

Olemme mieheni kanssa melkoisia elokuvahirmuja. Meillä on paljon elokuvia hyllyssä ja me myös vietämme usein paljon aikaa jonkun kivan leffan parissa.
Viime viikolla ostoskoriin ja sitä kautta katsottavaksi päätyi kehuttu suomalainen elokuva "21 tapaa pilata avioliitto".

Kuva Nordisk Film

Itse elokuvaan en sen enempää kommentoi näin blogin puolella, koska olimme siihen ehkä hieman pettyneitä. Niin käy usein, jos jotain paljon on hehkutettu. Odotukset kasvavat ehkä liian suureksi tai sitten me ei vaan nyt kerta kaikkiaan pidetty elokuvasta. Huono se ei ollut missään nimessä, mutta ei nyt niin valtavan hyväkään. Meidän mittapuulla aika suomalaista peruskauraa, mutta katsomisen arvoinen.

Elokuva tosin innosti minut miettimään näitä väitettyjä tapoja, joilla avioliiton saa pilattua.

Leffassa esiintyy ainakin seuraavat väittämät:

- Takerru

- Älä uskalla rakastaa

- Suhtaudu puolisoosi kuin lapseen

- Opasta & neuvo

- Älä tahdo

- Älä luota

- Älä ole läsnä

Varmasti kaikki elokuvassa esiintyvät teesit ovat tärkeitä ja herättävät kieltämättä ajattelemisen aihetta. Käyttäydynkö itse niin ja miksi? 

Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että noista etenkin nuo kolme viimeistä on tosi tärkeitä asioita. 

Kaikille varmasti tulee pitkän suhteen ja pitkän avioliiton aikana hetkiä, että rakkaus on muuttunut vähän arkisemmaksi asiaksi. Sitä toki pitää vaalia, mutta ehkä ruuhkavuosina ei aina ehdi. Tai ehkä sitä vain sortuu siihen, että pitää toista itsestään selvyytenä. Ehkä pitkässä suhteessa voi joskus ihastua ihan johonkin muuhun kuin omaan puolisoonsa? Ehkä joskus vaan muuten tulee huonoja aikoja suhteessa ja joutuu miettimään, että mihin toisessa rakastuikaan alunperin. Näissä tilanteissa varmasti ennen kaikkea korostuu se, että jos ei tahdo niin peli on menetetty. Toista pitää tahtoa rakastaa ja toisen kanssa pitää tahtoa olla, että liitto toimii.  

Tässä asia johon itse tänä älypuhelin aikakautena sorrun usein. Älä ole läsnä. Tiedostan sen, että se on aivan sataprosenttisen varma tapa pilata mikä tahansa kontakti. Näprätä sitä saakelin älypuhelinta ja vain puoliksi kuunnella, mitä toinen sanoo. Nykyään tuntuu, että on koko ajan oltava tavoitettavissa. Jos joku soittaa ja ei vastaa, niin pitää antaa heti selitys, että missä on ollut ja miksi ei ole vastannut. Helposti myös tulee notkuttua koneella liikaa, siihen syyllistyy varmasti itse kukin aina silloin tällöin. Välillä tekee hyvää lähteä pois kotoa. Silloin kännykät ja tietokoneet pysyvät poissa näköpiiristä ja kirjoittamaton sääntö meidän välillämme on, että ollessamme jossain ei oteta kännyköitä esille. Lupaan yrittää parantaa tapani myös arkena.

Luottamus. Se ehkä tärkein ja vaikein asia. Jos toiseen ei luota, peli on jälleen kerran menetetty jo heti alusta asti. Minkäänlaista toimivaa suhdetta ei voi rakentaa, jos ei koskaan pysty luottamaan toisen sanaan. Siihen, että toinen sanoo menevänsä yövuoroon, niin hän varmasti menee yövuoroon. Jos luottamus puuttuisi, mielikuvitus alkaisi varmasti laukata yön pimeinä tunteina.  Pitää pystyä luottamaan siihen, että se toinen osapuoli on siinä. Luottamuksen rakentaminen ei aina ole helppoa, mutta ajallaan varmasti jokainen onnistuu siinä. Tässäkin tahto on tärkeässä roolissa. Pitää haluta ja uskaltaa luottaa toiseen. Hypätä pää edellä altaan syvään päähän ja katsoa, että osaako räpiköidä. Sitähän koko rakkaus on tai itse asiassa koko elämä. Koskaan ei oikeastaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Parisuhteessa eläminen ei todellakaan ole maailman helpoin tehtävä, jos sitä lähtee oikein ajattelemaan. Pitäisi olla omistautunut, mutta ei saisi olla takertunut. Pitäisi olla tukena ja auttaa, mutta ei saisi neuvoa liikaa. Pitäisi olla läsnä, mutta samalla pitäisi myös ylläpitää "omaa elämää" parisuhteen ulkopuolella. Omat valinnat ja ratkaisut saattavat joutua kovankin arvostelun kohteeksi ja niistä esitetään mielipiteitä.
En usko, että on olemassa vain tietyt tavat joilla voi pilata avioliiton. Ehkä toisten suhde toimii sopivalla määrällä riippuvuutta ja lässytystä. Mistä minä tiedän.
Sitä mitä toisten suhteessa tapahtuu, kun ei voi ketään ulkopuolinen sanella. Eihän ketään ulkopuolinen voi tietää, millainen avioliitto kodin seinien sisäpuolella on. Jokainen lienee toivottavasti tiedostaa oman suhteensa rajat, ne mitkä huonontavat suhdetta tai mihin suhde peräti ihan todella voi kaatua. En usko, että niiden määrä jää ihan pariinkymmeneen, jos jokaiselta asiaa ruvettaisiin kysymään. Varmasti samoja asioita saisi vastauksesi hyvin monelta, mutta jokaisella suhteella on varmasti myös omat kipupisteensä ja ne eivät kuulu muille.

Pitkässä parisuhteessa pitää osata myös antaa anteeksi. Olla ymmärtäväinen. Sulkea välillä korvansa ja antaa toisen kiukutella. Halata toista niin kauan, että toisen kyyneleet kuivuu. Nauraa yhdessä jollekin ihan tyhmälle inside-jutulle. Ottaa kädestä kiinni kävelyllä. Viettää iltaa kynttilänvalossa nautiskellen viiniä. Sanoa "Rakastan sinua" joka ilta. Suukottaa toista ennen töihin lähtöä. Tehdä jauhelihakastiketta kolmannen kerran samalla viikolla vaikkei itse haluaisi, mutta koska toinen on niin kipeä, ettei saa muuta syödyksi.

Me olemme aviomieheni kanssa tiimi. Kun päätämme jotain, olemme sitä mieltä, yhdessä. Silloin on ihan sama, vaikka koko maailma olisi meitä vastaan, me selviämme kyllä.
Kyllä elämä ja rakkaus kantaa. Pitää vain uskaltaa luottaa, rakastaa ja tahtoa. 

Sairastuvalta päivää!

Melkoiset pari viikkoa on taas ollut. Olen sairastellut ihan urakalla ja syönyt kaksi antibioottikuuriakin. Hammaslääkärin särkypäivystyksessäkin tuli viime viikolla vierailtua kahdesti. Nilkka sentään alkaa parantua ja flunssakin alkaa mennä ohi. Paranemaan päin siis! :)

Ensi viikon lopulla mies jää kesälomalle, vihdoin. Onhan sitä jo koko kesä odotetukin. Kolmen viikon päästä kutsuu hanimuuni.
Taidan hiukan tässä fiilistellä matkakohteen kuvien kanssa, ihan vain matkakuumetta lisää nostaakseni.

Kuva

Kuva

Kuva

Eiköhän tuolla saada viikko kulumaan ihan rattoisasti. Ihan on varmaan sanomattakin selvää, että omia kuvia on tiedossa runsaasti reissun jälkeen. Toivottavasti muistetaan niitä vain ottaa, me yleensä aina unohdetaan koko kameran olemassa olo. Nyt tosin sijoitettiin ja ostettiin uusi pokkari ihan tätä reissuakin silmällä pitäen. Toivottavasti tällä kertaa muistetaan kaivaa se myös laukusta esille ja käyttöön. :)

Leppoisaa viikkoa jokaiselle!

Reissufiiliksissä,

Sartsu

Kylppäriremonttia

Kävipä niin, että vuosi sitten ostimme talon. Muutama kuukausi sen jälkeen tajusimme, että tässä on nyt jotain mätää. Kirjaimellisesti, tavallaan.
Sekä alakerran pienessä wc:stä, että kylpyhuoneessa yläkerrasta löydettiin kosteusvaurio ja niin monen monta rakennusvirhettä, että mulla menisi koko yö, jos niitä teille luettelisin.
Kiitos kuuluu aikaisemmalle omistajalle, joka on ollut varsinainen Tee-Se-Itse-Mies.

Kahden viikon kuluttua aloitamme meillä kotona siis vihdoin kylpyhuoneremontin. Samalla vauhdilla remontoidaan sauna ja paljon muuta.
Koska me olemme mieheni kanssa hyvin musta-valkoisia ihmisiä, myös kylpyhuoneen värimaailma tulee noudattamaan tätä samaa linjaa.

Lattiaan tulee sekä vessaan että kylpyhuoneeseen harmaata laattaa, jonka halusimme hiukan karhennettuna ihan käytännön syistä. Minimoidaan ne pienetkin liukastumisen riskit. :)

Alakerran pieni wc saa seinillensä tämän valkoisen laatan, jossa on mielestäni tosi kiva kuvio. Tässä laatassa on kuitenkin joku juttu, mutta sitä ei ole liian häiritsevästi.

Kylppärin laattoja en kaupan nettisivuilta enää löytänyt, mutta seiniin tulee jotain tämän tyylistä kiiltävää valkoista laattaa. 

Suihkuseinästä tehdään tehosteseinä ja siihen tulee musta laatta. Siitäkään ei nettisivuilla ole kuvaa, mutta saan sitten esitellä valmiin tuotoksen. :)

Lisäksi meille tulee sadevesisuihku, vihdoin. Oon haaveillut siitä jo niin kauan. 

Saunasta käsitellään harmaa. Se tehdään todennäköisesti aika peruspaneeleista, jotka sitten käsitellään myöhemmin itse saunavahalla, jos vaan aika ja viitseliäisyys riittää.

Niin kiva kuin onkin saada uusi kylpyhuone ja sauna kotiin, aiheuttaa tämä meille samalla hiukan päänvaivaa. Meidän lämminvesivaraaja sijaitsee saunassa, josta se pitää luonnollisesti ensimmäisenä siirtää pois tieltä. Meillä ei siis tule lämmintä vettä koko remontin aikana, eikä me voida käydä kotona suihkussa. Pari viikkoa pitää asua remontin keskellä, sitten S:llä alkaa loma ja päästään karkuun kotoa.

Onneksi ystävät asuu lähelĺä ja uimahalli on vielä lähempänä. Eiköhän tästä selvitä. ;)

Meillä on täällä tosiaan täysi remontointi päällä muutenkin. Lattia vaihdettiin viime vuonna heti kun tähän muutettiin, mutta kaikkea ei sillon laitettu tiptop, vaikka lähes kaikki maalattiinkin lattiasta kattoon. Tällä hetkellä uudistuksen alla on keittiön kaappien maalaus, kahden huoneen seinän tasoitus ja maalaus, olohuoneen seinän tapetointi ja keittiön työtasojen vaihto.

Palataan näihin vielä lähempänä, sitten kuin remontit alkaa pikku hiljaa valmistua. :)

Ihanaa saada uutta kotiin, sitten pääsee taas täysillä tekemään uusia sisustussuunitelmia. ;)

Leppoisaa lauantaita,

Sartsu

Pulled Pork-purilainen coleslawn kera.

Paras asia viikonlopuissa on ehdottomasti kiirettömät päivät. Jos ei ole olemassa aikataulua päivälle ja saa vain lötkötellä sängynpohjalla heräämisen jälkeen niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Viikonloppuihin kuuluu letkeän tunnelman lisäksi hyvä ruoka. Vapaapäivinä on aikaa panostaa ruuan laittoon hiukan arkikokkailuja enemmän.
Minä innostuin kokkailemaan tässä eräs päivä tätä nykyajan trendiruokaa: Pulled Porkia ja nyt on pakko jakaa resepti teidänkin kanssa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
Minusta on tosi hienoa, että nyt trendinä on käyttää näitä vähemmän suosittuja osia possusta, jotka ovat ensinnäkin sisäfilettä halvempia, mutta myös äärettömän maistuvia kunhan niiden annetaan rauhassa kypsyä.

Pulled Pork

700g marinoimatonta porsaan kassleria tai lapaa.

1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

noin neljä neilikkaa

pippuria

suolaa

BBQ-kastike:

1 sipuli

3 valkosinpulinkynttä

1 tölkki tomaattimurskaa

2 rkl öljyä

2-3 tl cayennepippuria

2 rkl soijakastiketta

2 rkl punaviinietikkaa

3/4 dl siirappia

1 limetin mehu

suolaa

mustapippuria

Laita liha kiehuvaan veteen. Veden tulisi peittää liha kokonaan. Kerää vaahto veden pinnalta ja lisää kuoritut, lohkotut sipulit sekä kokonaiset valkosipulinkynnet ja neilikat.

Keitä lihaa noin 4 tuntia, kunnes se on ylikypsää. Jos käytät luullista lihaa, luun pitää irrota lihasta vetämällä.

Valmista BBQ-kastike. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä kattilassa. Lisää tomaattimurska ja loput aineet. Anna kiehua tunnin ajan välillä sekoittaen.

Nosta liha kattilasta. Revi liha suikaleiksi uunivuokaan haarukalla. Kaada kastike lihan joukkoon ja sekoita hyvin. Laita alumiinifolio peitoksi. Kuumenna 200 asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.

Coleslaw (Tämä ohje riittää isommallekin porukalle).

n. 500g keräkaalia

3 porkkanaa

2 kevätsipulia varsineen

2 dl kermaviiliä

1 dl majoneesia 

1/2 limetin mehu

2 rkl sinappia

ripaus sokeria

suolaa 

pippuria

Raasta / suikaloi kaali, porkkanat ja kevätsipulit kulhoon. Sekoita kermaviili majoneesiin ja lisää joukkoon loput aineet. Sekoita kastike vihanneksiin. Anna maustua jääkaapissa nelisen tuntia. 

Sämpylät (5-6 kpl)

Tällä kertaa ei riittänyt jaksaminen tehdä niitä aitoja ja oikeita hampurilaissämpylöitä, joten meidän pulled pork sai kaverikseen aika perussämpylät. Hyvältä silti maistui.

3 dl vettä

25 g hiivaa

ripaus suolaa

5 dl jauhoja (käytin noin puolet sämpyläjauhoja ja puolet puolikarkeita vehnäjauhoja)

2 dl ruisjauhoja

2 rkl sokeria

1 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri, suola, öljy. Lisää jauhot ja alusta taikinaksi käsin tai koneella. Jos taikinan jättää löysähköksi, sämpylöistä tulee kuohkeampia. 

Kohota taikina peitettynä kaksinkertaiseksi.

Leivo kohonnut taikina tangoksi ja ota siitä palasia. Pyörittele niistä sämpylöitä ja asettele pellille. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 min. 

Halutessasi voit voidella sämpylät vedellä ja ripotella pinnalle seesaminsiemeniä.

Edit. Myöhemmässä vaiheessa kokeiluun pääsivät nämä sämpylät, joita ehdottomasti suosittelen.  

Tälläisin kokkailuin tänään. Ihanan aurinkoista lauantaipäivää!

Toivottelee:

-Sartsu

Sairaslomalaisen elämää

Tätä sairaslomalaisen eloa on tullut vietettyä nyt 11 kuukautta putkeen. Sitä edeltävänä kahtena vuotenakin melkoinen määrä vielä lisäksi.

Joku aina säännöllisin väliajoin kysyy, että "miten sä pystyt olemaan kotona?". Niin no, jos on kipsi jalassa kovien särkyjen kanssa, niin ei oikein auta muu kuin olla kotona. Onneksi oma liikuntakyky alkaa pikku hiljaa palata, mutta silti sitä on vielä edelleen enemmän tai vähemmän kodin orja, koska esimerkiksi autolla ajo ei suju ja bussipysäkillekin on vielä liikaa matkaa kävellen.

Onneksi aviomieheni on sisukkaasti raahannut minut pois kotoa niinäkin päivinä, kun itsestä tuntuu jo hyvinkin erakoituneelle ja sohva tuntuu huutavan mun nimeä kurkku suorana.

Toivon, että ihmiset eivät edes yritä kuvitella mille tämä tuntuu, koska nämä kysyjät eivät sitä tiedä ja parempi niin. En toivo näin pitkää toipumisaikaa kenellekään. Vaikkakin tämä onkin ollut ohi menevä tila, on ollut melkoisen ahdistavaa, kun se vain jatkuu ja jatkuu. Onneksi suunta tästä on vain ylöspäin ja parempaan ollaan menossa - ja lujaa! :)

Kun on sairaslomalla näin valtavan kauan, oppii tekemään itselleen päivärytmin. Ensimmäiset viikot menee ihan miten sattuu, mutta jossain vaiheessa on pakko kehittää jonkinlainen rytmi elämään jos meinaa pitää päänsä kasassa. Samat asiat toistuu päivästä toiseen ja elämä alkaa pyöriä pienien kotitöiden ympärillä. Päivän kohokohta on, kun mies tulee töistä kotiin.

Kun on tarpeeksi pitkään kotona ilman mitään järkevää tekemistä, kuten minä, sitä jollain tavalla muuttuu. Tästä sosiaalisesta yliaktiivisesta ihmisestä on tullut sohvaperuna, ketä ei jaksaisi tutustua uusiin ihmisiin. Se on huolestuttavaa, mutta toisaalta ymmärrän itseäni. Uskon, että tilanne palautuu ennalleen, kun palaan taas työelämään, mutta tällä hetkellä se silti ärsyttää.
Väsyttää, jatkuvasti ja jokainen pienikin kotityö mihin pitäisi ryhtyä, tuntuu kuin lähtisin vähintäänkin valloittamaan Mount Everestiä.

Kipsin vaihto kävelykipsiin helpotti elämää kyllä huomattavasti. Olen saanut kuukauden verran varata jalalle ja voin tehdä jo kotitöitä tai vaikka laittaa ruokaa. Oli se luksusta täyttää astianpesukonetta ekaa kertaa kipsin poiston jälkeen, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Pointsit silti mun miehelle. Kun hän tulee kotiin, olen kuin papupata. Koska mun sairaslomapäivissä ei paljon tapahdu niin haluan kuulla ehdottomasti, että miten miehen päivä on mennyt. Hän on ollut eksoottisella matkalla koko päivän - töissä. Uu, jännää - ajattelen ja esitän jo viidennen kerran tällä viikolla saman kysymyksen "Oliko kivaa töissä?".
Leikkauksen jälkeen koko huushollin pyöritys koiran ulkoilutuksesta imurointiin ja kaupassa käymisestä vaimosta huolehtimiseen kaatui miehen niskoille - niiden kevyiden 12 tuntisten työpäivien lisäksi. Silti en kertaakaan kuullut hänen valittavan. Kertaakaan hänellä ei ole mennyt hermo minuun, vaan jaksaa jokaisen työpäivän jälkeen kuunnella minun loppumatonta papatustani.

Minä sen sijaan kiukuttelen välillä kuin pikkulapsi. Joskus kotona kaatuu seinät päivän aikana niin pahasti päälle, että se purkautuu turhautumisena. Mies on ymmärtänyt tämänkin ja saa minut aina jollain ihme konstilla hymyilemään.

Mies on tainnut ansaita pullon kuohuvaa kiitokseksi... :)

Onneksi oma tilanne on sentään onneksi ohi menevä. Jalka kuntoutuu hyvää vauhtia ja tämän vuoden puolella pääsen vielä takaisin töihinkin. Enää ei siis ole oikeastaan mitään hätää, kunhan se nilkka vain tulisi lopullisesti kuntoon. Suurimman osan ajasta tiedostan, että tämä on vain hetkellistä ja osaan suhtautua tähän oikein.
Positiivinen ajattelu auttaa, myös tämän asian suhteen.

Onnea on huolehtiva, kärsivällinen ja huumorintajuinen aviomies. Niin ja se terveys.

Mökkihöperö

Tämä rouva ruudun tällä puolella pahoittelee kovasti liian kauan kestänyttä blogihiljaisuutta. Sorry!

Mulla on kertakaikkiaan ollut niiiiiin saamaton olo, että ihan hävettää. Tunnustan pettäneeni bloggeria Netflix-palvelun kanssa ja viettäneeni sen kanssa sohvannurkassa pitkiä päiviä ja öitä. Koukutun aina asioihin ihan liian helposti ja tämä koskee myös televisiosarjoja. 

Viime viikot ovat siis todella kuluneet tuijottaen Netflixistä löytyvää sarjaa, joka kulkee nimellä Ensisilmäyksellä. Jos ette ole vielä tutustuneet, suosittelen. Sarjassa keski-ikäinen Ted kertoo lapsilleen tarinaa nuoruusvuosistaan ja siitä, miten hän on tavannut heidän äitinsä. Sarja aiheuttaa kipeitä vatsalihaksia ja hallitsemattomia naurun tyrskähdyksiä.

Viime viikonloppuna rakas aviomieheni sai minut nähtävästi sohvannurkasta ylös jollain keinolla, koska vietimme viikonlopun anopin mökillä. Maisemat olivat tällä kertaa vähän erilaset kuin kolme kuukautta sitten, jolloin vielä kävelimme 30 cm paksun jääkerroksen päällä järvellä.

Jostain syystä meillä on aina mökille mennessämme huono tuuri sään suhteen ja niin kävi tälläkin kertaa. Viikonlopun satoi vettä ja tuuli niin, joten veneilystä tai muusta aktiviteeteistä ei paljon tarvinnut haaveilla. Onneksi hyvä ruoka on aina yhtä kuin hyvä mieli ja niin se viikonloppu hurahti tälläkin kertaa kuulumisia vaihdellen ruokapöydän ääressä.

Lauantai-illalla appiksien mennessä jo nukkumaan me jäimme vielä miehen kanssa istumaan kotaan tulen äärelle. Juttu luisti ja saattoihan siinä muutama lonkerokin kulua, mutta yhtäkkiä huomasimme kellon kulkevan jo aamuyön tuntien puolella. Usein viikonloppuisin valvomme myöhään, mutta hämmästelimme sitä miten äkkiä aika kului.

Jätimme tietoisesti älypuhelimet nurkkaan viikonlopun ajaksi, emmekä koskeneet tietokoneeseen vaikka mökillä sellainenkin olisi saatavilla. Ilta kahdestaan avotulen äärellä ilman sosiaalista mediaa tuntuu välillä melkoisen vapauttavalta.

Mä olisin voinut viettää mökillä vielä muutaman päivän lisää. Jollain määrin se täydellinen hiljaisuus ja rauha tekee välillä tosi hyvää. Kuitenkin on aina kiva tulla kotiinkin, sillä...

Arvatkaapa mihinkä täällä lasketaan jo päiviä?

No siihen häämatkaan tietty! Voisiko aika kulua ihan pikkiriikkisen nopeammin? :)

Nyt mä lupaan ja vannon, että palaan blogin pariin taas pian.

-Sartsu