Niin se vaan vihdoin ja viimein loppui tämän rouvan sairasloma! On sitä kuulkaa ystävät odotettukin. Vuosi ja kuukausi meni kotona ollessa. Herran tähden... Se tuntui ehkä sitten kuitenkin lyhyemmälle ajalle, ainakin niissä leikkauksen jälkeisissä lääkehuuruissa. :D Jalkaa kuntoutetaan kovasti edelleen, enkä ihan täysiä päiviä tee töissä vasta kuin ensi vuoden alusta alkaen, mutta tämäkin oli askel kohti taas sitä normaali elämää. Kaikki on aina kotiin päin.
Kyllä oli jännää palata taas pitkän ajan jälkeen töihin. Olen ollut kyseisellä alalla jo kohta 6 vuotta töissä ja kyseisellä työpaikallakin hetkisen, mutta silti tuntui, kun en olisi koskaan siellä käynytkään. Mihin mä meen ja mitä mun pitää tehdä - apua?! Äkkiä se siitä kuitenkin taas lähti käyntiin ja muutaman tunnin jälkeen tuntui kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa vai miten se nyt meni. ;)
Todellisuudessa mielessä pyörii ihan muut asiat. Hain yhteyshaussa kouluun, opiskelemaan jotain, mitä ketään ystävistäni ei olisi varmastikaan ikinä uskonut. Mies tsemppasi kovasti, kuten hänellä on tapana, joten ei muuta kuin hakupaperit menemään. Enää ei tarvitse jännittää muuta kuin sitä, että riittääkö pisteet pääsykokeeseen ja sen jälkeen sitä, että kuinka käy. Toivon niin kovasti, että saisin uusia haasteita ja pääsisin opiskelemaan ammattiin, jossa todella uskoisin viihtyväni.
Tänä syksynä tehty hakemus oli lähinnä testi. Tai enemmänkin toive siitä, että pääsisi pääsykokeeseen asti katsomaan millaiset ne ovat. En varsinaisesti uskalla herätellä valtavia toiveita sisäänpääsemisen suhteen heti ensimmäisellä kerralla, mutta on hyvä käydä pääsykokeissa kääntymässä. Ehkä seuraavalla kerralla olisi sitten jo valmiimpi ja viisaampi, jos heti ei onnistu.
Tietysti tuo mukanaan omat haasteensa, että lähtisi opiskelemaan tässä vaiheessa, kun on asuntolainaa ja muuta sellaista jo olemassa. On pakko tehdä iltatöitä koulun ohella tai järjestää asiat jotenkin muuten. Kuitenkin varmaankin halu ja kova tahto opiskella sekä pärjätä riittää. Ja tietysti asiat ovat helpompia, koska tosiaan S tsemppasi mua tässä päätöksessä ihan hirveästi. Olisi kauheaa tehdä tälläisiä päätöksiä, jos toiselta ei saisi tukea.
Enää tosiaan pitää päästä sinne kouluun. :D
Huomenna kutsuu kuitenkin taas työt. Vielä pitää jaksaa sinnitellä tämän hetkisessä palkkatyössä, ehkä sitten toivottavasti jossain vaiheessa kutsuu uudet haasteet ja kuviot. :)
Mukavaa viikonjatkoa,
Sartsu
Todellisuudessa mielessä pyörii ihan muut asiat. Hain yhteyshaussa kouluun, opiskelemaan jotain, mitä ketään ystävistäni ei olisi varmastikaan ikinä uskonut. Mies tsemppasi kovasti, kuten hänellä on tapana, joten ei muuta kuin hakupaperit menemään. Enää ei tarvitse jännittää muuta kuin sitä, että riittääkö pisteet pääsykokeeseen ja sen jälkeen sitä, että kuinka käy. Toivon niin kovasti, että saisin uusia haasteita ja pääsisin opiskelemaan ammattiin, jossa todella uskoisin viihtyväni.
Tänä syksynä tehty hakemus oli lähinnä testi. Tai enemmänkin toive siitä, että pääsisi pääsykokeeseen asti katsomaan millaiset ne ovat. En varsinaisesti uskalla herätellä valtavia toiveita sisäänpääsemisen suhteen heti ensimmäisellä kerralla, mutta on hyvä käydä pääsykokeissa kääntymässä. Ehkä seuraavalla kerralla olisi sitten jo valmiimpi ja viisaampi, jos heti ei onnistu.
Tietysti tuo mukanaan omat haasteensa, että lähtisi opiskelemaan tässä vaiheessa, kun on asuntolainaa ja muuta sellaista jo olemassa. On pakko tehdä iltatöitä koulun ohella tai järjestää asiat jotenkin muuten. Kuitenkin varmaankin halu ja kova tahto opiskella sekä pärjätä riittää. Ja tietysti asiat ovat helpompia, koska tosiaan S tsemppasi mua tässä päätöksessä ihan hirveästi. Olisi kauheaa tehdä tälläisiä päätöksiä, jos toiselta ei saisi tukea.
Enää tosiaan pitää päästä sinne kouluun. :D
Huomenna kutsuu kuitenkin taas työt. Vielä pitää jaksaa sinnitellä tämän hetkisessä palkkatyössä, ehkä sitten toivottavasti jossain vaiheessa kutsuu uudet haasteet ja kuviot. :)
Mukavaa viikonjatkoa,
Sartsu
Tsemppiä opiskelupaikan kanssa! :) Kyllä kaikki järjestyy, jos ja kun paikan saat; ilta- ja viikonlopputöillä asuntolainaisina opiskelijoina porskuteltiin mekin molemmat menemään useamman vuoden ajan.. Ja vähän vanhempana on varmasti asenne ja odotukset paremmin kohdillaan opiskelua kohtaan! :)
VastaaPoistaKiitos! Ilta- ja viikonloppu töihin mäkin olen päättänyt turvautua sitten jos kouluun joskus pääsen. Uskon myös, että asenne ja odotukset opiskeluun ovat nyt erilaiset kuin 16-vuotiaana ekaa ammattia opiskellessa. Ehkä nyt vihdoin tietää mitä suurinpiirtein haluaa ja saisi opiskella sitä mikä todella kiinnostaisi. :)
Poista