Tämä rouva ruudun tällä puolella pahoittelee kovasti liian kauan kestänyttä blogihiljaisuutta. Sorry!
Mulla on kertakaikkiaan ollut niiiiiin saamaton olo, että ihan hävettää. Tunnustan pettäneeni bloggeria Netflix-palvelun kanssa ja viettäneeni sen kanssa sohvannurkassa pitkiä päiviä ja öitä. Koukutun aina asioihin ihan liian helposti ja tämä koskee myös televisiosarjoja.
Viime viikot ovat siis todella kuluneet tuijottaen Netflixistä löytyvää sarjaa, joka kulkee nimellä Ensisilmäyksellä. Jos ette ole vielä tutustuneet, suosittelen. Sarjassa keski-ikäinen Ted kertoo lapsilleen tarinaa nuoruusvuosistaan ja siitä, miten hän on tavannut heidän äitinsä. Sarja aiheuttaa kipeitä vatsalihaksia ja hallitsemattomia naurun tyrskähdyksiä.
Viime viikonloppuna rakas aviomieheni sai minut nähtävästi sohvannurkasta ylös jollain keinolla, koska vietimme viikonlopun anopin mökillä. Maisemat olivat tällä kertaa vähän erilaset kuin kolme kuukautta sitten, jolloin vielä kävelimme 30 cm paksun jääkerroksen päällä järvellä.
Jostain syystä meillä on aina mökille mennessämme huono tuuri sään suhteen ja niin kävi tälläkin kertaa. Viikonlopun satoi vettä ja tuuli niin, joten veneilystä tai muusta aktiviteeteistä ei paljon tarvinnut haaveilla. Onneksi hyvä ruoka on aina yhtä kuin hyvä mieli ja niin se viikonloppu hurahti tälläkin kertaa kuulumisia vaihdellen ruokapöydän ääressä.
Lauantai-illalla appiksien mennessä jo nukkumaan me jäimme vielä miehen kanssa istumaan kotaan tulen äärelle. Juttu luisti ja saattoihan siinä muutama lonkerokin kulua, mutta yhtäkkiä huomasimme kellon kulkevan jo aamuyön tuntien puolella. Usein viikonloppuisin valvomme myöhään, mutta hämmästelimme sitä miten äkkiä aika kului.
Jätimme tietoisesti älypuhelimet nurkkaan viikonlopun ajaksi, emmekä koskeneet tietokoneeseen vaikka mökillä sellainenkin olisi saatavilla. Ilta kahdestaan avotulen äärellä ilman sosiaalista mediaa tuntuu välillä melkoisen vapauttavalta.
Mä olisin voinut viettää mökillä vielä muutaman päivän lisää. Jollain määrin se täydellinen hiljaisuus ja rauha tekee välillä tosi hyvää. Kuitenkin on aina kiva tulla kotiinkin, sillä...
Arvatkaapa mihinkä täällä lasketaan jo päiviä?
No siihen häämatkaan tietty! Voisiko aika kulua ihan pikkiriikkisen nopeammin? :)
Nyt mä lupaan ja vannon, että palaan blogin pariin taas pian.
-Sartsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän merkin käynnistäsi. :)