Ystävyydestä ja "ystävyydestä"

On olemassa ystäviä ja "ystäviä". Olen lähiaikoina viettänyt päivän molemman kategorian kanssa, jolloin aloin pohtimaan ystävyyttä - ihan sitä oikeaa.

Ystävä on sellainen, jonka seurassa voit olla oma itsesi. Sellainen, jonka kanssa luttu juistaa, mutta myöskään hiljaiset hetket välillä eivät tunnu vaivaannuttavilta. Se, jolle voit kertoa ihan mitä tahansa ja tiedät, että juttu ei leviä. Ystävä on se, jonka kanssa juttu jatkuu siitä johon se viime kerralla jäi. Joka tukee ja ymmärtää, mutta osaa välillä myös kyseenalaistaa päätöksiäsi ja laittaa sinut ajattelemaan asioita. Joka pitää sinusta sellaisena kuin olet.

"Ystävä" taas sen sijaan on ihan kiva tyyppi. Ihan kiva, mutta ei mitenkään maata järisyttävä tapaus. Sellainen, joka voi olla hauska nähdä silloin tällöin, mutta hänen kanssaan ei kuitenkaan tule nähtyä usein. Sellaisen kanssa mielellään käy terassilla kerran kesässä, mutta siihen se jääkin. "Ystävä" ei pidä yhteyttä, jättää vastaamatta viesteihisi, kunnes yhtenä iltana hänestä kuuluukin ja hän kaipaa seuraa. Sellainen, jonka seurassa joutuu hiukan miettimään mitä itsestään kertoo, koska kaikki tämä asia leviää eteenpäin muille "ystäville". Tämän persoonan kanssa jostain syystä kemiat eivät ole kohdanneet niin hyvin, että hänestä olisi tullut ystävä ilman heittomerkkejä, mutta hän on ihan viihdyttävää seuraa tälläisenään. Kunhan muistaa, ettei kerro mitään mitä ei haluaisi painaa Turun Sanomien etusivulle.

Näiden kahden välimaastosta on olemassa vielä kaveri, joka on sopiva sekoitus kumpaakin. Ihminen jonka näet aina silloin tällöin, mutta hän kuitenkin pitää kertomasi asiasi itsellään. Ainakin suurimmilta osin. Kavereita ainakin itselläni on paljon. He ovat tärkeitä, mutta erilaisten elämän tilanteiden ja pitkien välimatkojen vuoksi yhteydenpitäminen aina välillä unohtuu. Niin puolin kuin toisinkin. Silti näitä kavereita tulee kuitenkin usein ajateltua.

Näitä "ystäviä" kertyy vuosien varrella enemmän kuin riittävästi. Vedän jostain syystä puoleeni ihmisiä, joihin en voi luottaa. Mikään ei ole epämiellyttävämpää kuin kutsua "ystävä" omiin häihinsä ja kuulla sen jälkeen hänen haukkuneen meidän häät muille ihmisille. Jokainen on toki oikeutettu omiin mielipiteisiinsä, mutta toisaalta en voi olla miettimättä, että miksi juhlien pitäisi näyttää joltain muulta kuin hääparilta itseltään? Tämä tapaus ei varsinaisesti minua haittaa, nauroin komeasti päälle, kun tämän asian muualta kuulin. Toki se saa ajattelemaan, että miksi tämä "ystävä" haluaa kanssani silloin tällöin aikaa viettää, jos seura ei varsinaisesti miellytä. Vietin tosiaan illan tässä alkukesästä tämän "ystävän" kanssa. Luulen, että emme enää tapaa. Hänen seuransa on viihdyttävää, mutta en voi nauttia seurasta, jonka kanssa joudun kokoajan miettimään mitä puhun. Kaikki mitä puhun, leviää eteenpäin, joka ikinen sana.

Itselleni ystävyys on aina merkinnyt paljon. Ehkä siksi, että erään kanssa olemme pitäneet yhtä jo todella kauan.
Nimittäin minulla on yksi ihan äärettömän tärkeä ystävä, kutsutaan häntä vaikka E:ksi. Hän oli myöskin kaasonani. Olemme E:n kanssa tunteneet noin 17 vuotta. Tutustuimme ala-asteen toisella luokalla ja siitä lähtien on pidetty yhtä.

E kävi meillä kahvittelemassa viime viikolla ja viihdyttämässä samalla minun päivää, kun edelleen pötköttelen kotona kipsin kanssa. Silloin vaan illalla innostuin miettimään ystävyyttä ja sitä miten onnellinen saan olla, kun minulla on noin hyvä ystävä. Heitä kun on niin hirveän vaikea löytää.

Tänä vuonna täytämme molemmat E:n kanssa 25 vuotta ja meillä on kunnianhimoinen suunnitelma pitää viisikymppiset. Suunnittelu on tällä hetkellä vielä todella, todella vaiheessa, mutta eiköhän tässä kohta vauhtiin päästä ja saada juhlat kasaan.

Eräänä vuonna sain kunnian tutustua erääseen ihmiseen, kutsutaan häntä nyt sitten M:ksi. Hän on E:n avomies ja aivan loistava tyyppi. Sain yhden hyvän ystävän lisää siltä samalta istumalta.
Olen vielä onnekas siinä mielessä, että mieheni valitsi omaksi bestmanikseen M:n. He tulevat oikein hyvin juttuun ja heilläkin on tuntunut olevan kovin välitön tunnelma alusta asti. Voisi siis sanoa, että meillä on hyvä ja tiivis nelikko, jossa jokainen osapuoli viihtyy. Juhannuksena seuraavaksi saamme päästää tämän nelikon irti, kun E & M saapuvat meille juhannuksen viettoon. Sitä odotellessa, tällä hetkellä linjat käyvät kuumina, kun hiomme vielä viime hetken suunnitelmia. Tästä juhannuksesta ei ainakaan tule naurua puuttumaan.

Onnea on omistaa hyviä ystäviä.